Pieni blogiPoikaseni, kuopukseni,  täyttää tänään pyöreät kymmenen vuotta. Jo sunnuntaina herkuteltiin sukulaisten kesken. Täksi päiväksi tein mustikkahyytelökakun. Koulukaverit on kutsuttu juhlimaan vasta ensi viikolla, kun lomaviikko sotkee juhlimista nyt.

Pyysin Pamilta muutama päivä sitten sanoja. Sain.

Matto

Mummollani Kiteen Puhoksessa oli kangaspuut. Niillä hän paukutteli mattoa. 80-luvun alussa hän vietti pari viikkoa myös lapsuudenkodissani kutoen mattoja meille kotiin. Minäkin sain kokeilla. Noita mattoja on vieläkin meillä käytössä. Eräässä matossa näkyy selvästi kuteena haalari, jonka äiti ompeli minulle joskus 70-luvulla. Toisessa taas on äidin kesämekko. Rakkaita, haikeita muistoja. Nyt minulla kangaspuut odottavat yläkerrassa kutojaa.

Iloinen

Vaikka usein valitankin kaikenlaisista asioista, pohjimmiltani kai olen aika iloinen persoona. Joku töissä joskus kyseli, miksi äidinkielen opettajat ovat aina niin iloisia ihmisiä. Vastasin, että he niin kovasti pitävät opettamastaan aineesta. Ehkä karjalaisuus näkyy ajattelussa "ilo pintaan, vaikka syvän märkänis". Meniköhän se sananlasku noin?

Elämä

Elämä on aika kinkkinen juttu. Joskus tapahtuu asioita, joita ei voi ymmärtää. Vuosien päästä saattaa selvitä, että juuri niinhän sen elämän pitikin mennä. Vaikeitakin, kipeitä, ratkaisuja pitää osata tehdä.

Tähän sanaan voisi liittää myös tämänhetkisen lempituoksuni. Kuvassa on myös korukurssilla viime viikolla tekemäni rannekoru.

1318943344_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Ranta

En todellakaan ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Elämä on kuitenkin kuljettanut minut asumaan tänne Höytiäisen rantamille. Hellepäivänä on kätevää, kun oma ranta on tuossa muutaman sadan metrin päässä. Eikä rannan läheisyys ole yhtään pahitteeksi lankojen värjäilyssäkään. Aika maakrapu olen kyllä, veneilemässä käyn ehkä kerran tai pari kesässä. Mato-ongella on kiva istua, mutta sen voi tehdä laituriltakin.

Lehmä

Lapsuudenkodissani oli lehmiä. Taisin olla neljäntoista, kun äidin sairauden takia lehmistä oli luovuttava. Äiti itki monta viikkoa. Hänellä oli ikävä. Yksi lehmistä oli nimeltään Opri. Lapsena meillä taisi olla myös sellainen pieni koriste-esine, muovinen lehmä, jonka pää heilui, kun sitä hiukan kosketti. BlogiMiehellä on navetta täynnä sonneja. Ei kuulemma jaksaisi niin kellontarkkaa työtä, jota lypsykarjatilalliset tekevät.