Olenko kertonut, että en pidä shoppailusta. Jossakin vaiheessa kaupunkireissulla muutun äreäksi. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kuopukselle (9v.) ei löydy sopivia lenkkareita koko kaupungista. Lasten kokoja ei enää tehdä, aikuisten kokoja ei vielä tehdä. Tai siinä vaiheessa, kun ensin odotan 15 minuuttia, että palvellaan, ja vielä tunnin, että saan eteeni pitsan. Muutun karhuksi. No kengät, tosin vähän reilut, kyllä saatiin.

Paikalliset lammasfarmarit esittelivät tuotteitaan. Mukaan lähti huovutusvillaa ja pehmeää kainuunharmasta. Mielenvirkistykseksi piti vielä shoppailla oman pienen paikkakunnan ärrältä pari lehteä. Kiitos, Leena, kioskin täti!

1303024127_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Purnutti iskee töissä. Keksikääs mulle jokin uusi ammatti. Yleinen valittaja?

Vielä pitää loppuun antaa kiitosta. Jo useampi virpoja on ilahduttanut tänä aamuna. Kuulun siihen itäsuomalaiseen, karjalaistaustaiseen koulukuntaan, joka mielellään pitää virpojat ja trullit erillisinä olentoina. Täällä ei ole trulleja näkynyt. Suloiset, pienet virpojat ovat hoitaneet virpomisurakkansa mallikkaasti.

Nyt kokeiden kimppuun ja sitten anopin herkkupatojen ääreen. Hyvää palmusunnuntaita kaikille!