Kiitos pipokommenteista. Rokotuksen jälkimainingit tulivat vasta eilen. Vaikka näin syksyllä väsyttääkin, eilinen oli kyllä ennätys. Harkitsin jo päivällä valumista luokan takavarastoon nukkumaan. Oli todella tekemistä, että pysyin hereillä päivän. Kotiin päästyäni nukuin kuudesta puoli yhdeksään, kävin taas kymmeneltä nukkumaan ja heräsin vasta puoli yhdeksältä. Onneksi ei noussut kuume. 

Tänään onkin ollut jo ihan normaali päivä. Kävin viemässä kynttilät vanhempieni haudalle. Ihan pikkuisen itkin ajaessani ohi lapsuudenkodin. Onneksi oli valot ikkunassa, uudet asukkaat. Vielä surkeampaa varmaan olisi, jos ikkunat ammottaisivat tyhjyyttään ja talo rapistuisi. Kävin myös käsitöitä harrastavan tätini luona. Hän oli tehnyt hauskoja nuken näköisiä niskatyynyjä. Harmittavasti ei ollut kameraa mukana.