Virkkausringin toukokuun tempauksena on esitellä kauneimpia tekemiään tai omistamiaan virkkauksia. Laitan sinne (kunhan bloggeri toimii takkuilematta) esille nämä äitini virkkaamat perinteiset sängynpeitot, jotka alkavat jo rispaantua ja joita siksi käytetään hiukan säästellen. Äitini kuoli 63-vuotiaana vuonna 1995, joten tunnearvokin merkitsee paljon.
Röntti tunki väkisin kuvaan, jossa on varta vasten minulle tehty peitto (siis kaikille neljälle lapselle oli omat erilaiset). Nykyiseen sänkyyn peitto on hiukan suuri.
Tämä alla oleva on viimeinen äitini virkkaama peitto, sen hän teki omaan käyttöön. Viime kesänä sain sen sitten perintönä isänikin kuoltua. Taitaa olla Mary Oljen malli.
Jospa tänä iltana saisin euroviisuja katsellessa mohairhuivini lopeteltua.