Kun olin ihan pieni, meillä asui myös
ukkini velipuoli Antti. "Asko" oli poikamies, pieni kärhäkkä ukko,
jonka huone oli talomme yläkerrassa. Hän oli syntynyt 1890-luvun alussa
ja kuoli 70-luvun alkupuolella. Ammatiltaan Antti oli suutari, ja hänen
työkalunsa ovat olleet tallessa ullakolla.
Nämä lestit otin muistoksi Antista.
Lestejä oli kokonainen säkillinen. Arkku täynnä puunauloja ja
naskalinkärkiä pillilupitupakkalaatikoissa. Nappeja, Singerin neuloja,
tupakkapaperia, kolme pussia kahvinpapuja 50-luvun alusta.
Lapsuudenkotini on siis nyt myyty. Eilen olin selvittelemässä viimeisiä
tavaroita pois ja kävimme veljieni kanssa tekemässä kauppakirjan.
Silitin teinivuosieni huoneen seiniä ikävissäni, haistelin talon
tuoksua.
Tänään olen lämmittänyt leivinuunia, vetänyt päälle fleecen ja jalkaan sukat. Ihana, ihana Suomen kesä. Kaikesta huolimatta toivoa on. Ihan kuin Sarah Bernhardtini jo osoittaisi merkkejä avautumisesta. Vai onko vain toiveajattelua?
Tänään olen lämmittänyt leivinuunia, vetänyt päälle fleecen ja jalkaan sukat. Ihana, ihana Suomen kesä. Kaikesta huolimatta toivoa on. Ihan kuin Sarah Bernhardtini jo osoittaisi merkkejä avautumisesta. Vai onko vain toiveajattelua?