Mitenkähän äitiys on pyörinyt aiheena
viime päivinä mielessäni. Pari viikkoa sitten vollotin katsoessani
Äideistä parhainta. Lissabonissa oli tällainen patsas. Miksiköhän äiti
on kääntänyt katseensa pois? Liekö kiire pukemaan ja päivän töihin?
Odottaako hän miestään palaavaksi meriltä? Eikö hän välitä lapsestaan?
Ehkä herkkä mielentilani johtuu tästä. Pieni potilas karvaisine lämmikkeineen. Banaani sentään maistuu.
Voi tietysti olla, että suurin syy
melankoliaani on huomisessa. Tammikuun 8:ntena 1990 klo 9.30 tulin ensi
kertaa äidiksi. Vieläkin muistan sen riemun ja ylpeyden, jonka äitiys
toi tullessaan. Se tunne on pysynyt. Sama päivämäärä viisi vuotta
myöhemmin on kaiverrettu oman äitini hautakiveen.