Cocos-laukku
valmistui. Tekele oli minulla mukana eilen kaupunkireissulla. Toden
totta - monta kymmentä neulojaa istui torilavan edessä ja nautti
hellepäivästä. Olipa mukava näky. Tutustuin Joensuun neulojiin, joista
pari oli minulle vanhaa tuttua entisestä elämästäni. Oli Hekla, Jaana,
Tiina ja Tiina, Maara, Pikkumyy ja monta muuta (en jaksa linkittää).
Vastaanotto oli lämmin, kiitos. Kiva oli tavata.
Tunnustan. Kävin
Joen langassa. Ostin pari ommeltavaa laukkumagneettia. Hieno idea, voi
kierrättää, kun viskaa vanhan laukun mäjelle. Sorruin vain yhteen
lankakerään. Sukkalankaa on pakko saada, kun nuo värjäämäni langat ovat
vahvistamatonta. Joo joo, on siellä (khöm) muutama kerä sukkalankaakin
tuolla laatikossa, mutta ei kovin monta (ehkä kymmenen...) eikä yhtään
tämännäköistä:
Toinenkin pionilajike aukaisi nuppunsa. Mikähän lienee tämän lajikkeen nimi? Yhtä vanha sekin on kuin tuo edellinen.
Nyt on ongelma.
Seuraavaa neuleprojektia pitäisi suunnitella. Varmaan tulee jotain
pienille ihmisille, synttäreitä ja syntymisiä (ei minulle sentään) on
tulossa. Huiviakin olisi kiva ruveta tekemään - älkääkä sanoko mitään
siitä keskeneräisestä haarukkapitsihuivista. Hitsi kun pakolliset
kotityöt, matonpesut ja halonmätöt ja muut, häiritsevät harrastuksia.
Töihinmenoonkin pitäisi alkaa pikku hiljaa orientoitua. Tuleekohan
lomastressi.
torstai, 5. heinäkuu 2007