Savon
kierros tuli tehtyä. Vauva oli niiiin suloinen, että melkein tuli
vauvakuume. Ristiäiset vietettiin ortodoksisin menoin, joista minulla
ei evlutina ollutkaan aikaisempaa kokemusta. Perjantai-iltana ei uni
jostain syystä tullut silmään, joten lopettelin omppuhuivin aamuyön
tunteina. Ohje on jostain täältä blogeista. Lisään linkin myöhemmin.
(Edit. Tikrultahan
se oli.) Lanka on Tallinnan Sadamarketista Aade Löng -villaa.
Langankulutus epämääräinen. Kuvassa on mukana tänään matkalta mukaan
lähtenyt skooli.
Tässä huivi vielä aitannurkalla kytistelevän äijän päällä.
Mitä sitten tarkoittaa otsikko - löytö luostarista. Piipahdimme kotimatkalla vielä Valamon luostarissa, se kun sattui olemaan ihan matkan varrella. Kävimme syömässä ja tutkimassa ihania ikoneita. Turisteja oli todella paljon liikkeellä. Vaan mikä sitten oli se löytö! Luostarin alueella oli kesäkauppa, jossa oli myytävänä kirpputoritavaraakin. Kaikki kirjat maksoivat euron. Alahyllyllä se sitten odotteli - vuoden 1981 vuosikerta Suuri Käsityö -lehteä. Vaatteen mallit ovat tietysti naurattavia, mutta pitsiliinat, sukat ym. ovat toteutettavissa nykypäivänäkin. Kirja (kansio) kun oli, maksoi siis vain yhden euron. Onneksi meillä on iso ullakko ja aittakin, johon voin roudata kaikenlaista kamaa.
Kuvassa on mukana aivoton matkavirkkuu. Aloitin nyt Cocoksesta laukun, todennäköisesti itselleni. Mukaan tarttui vähän liian pieni koukku, mutta tuleepahan tiivistä, eivät tavarat putoile rei´istä. Tietty vuorata voisi kyllä, jos jaksaisi.
Tässä vielä lähikuvaa:
Kyllä blogimiestä nauratti löytöni. Ihmeellinen on maailma!
Edittiä: Voe voe. Tunnustan. En ole iänkuuna päivänä pingottanut mitään. Höyryllä olen vain painellut. Ja olenpa tainnut tuota huivia painella hiukan liikaa, näyttää niin littanalta. On se luonnossa vähän pehmeämmän näköinen. Häpeää, punastuu.
Tässä huivi vielä aitannurkalla kytistelevän äijän päällä.
Mitä sitten tarkoittaa otsikko - löytö luostarista. Piipahdimme kotimatkalla vielä Valamon luostarissa, se kun sattui olemaan ihan matkan varrella. Kävimme syömässä ja tutkimassa ihania ikoneita. Turisteja oli todella paljon liikkeellä. Vaan mikä sitten oli se löytö! Luostarin alueella oli kesäkauppa, jossa oli myytävänä kirpputoritavaraakin. Kaikki kirjat maksoivat euron. Alahyllyllä se sitten odotteli - vuoden 1981 vuosikerta Suuri Käsityö -lehteä. Vaatteen mallit ovat tietysti naurattavia, mutta pitsiliinat, sukat ym. ovat toteutettavissa nykypäivänäkin. Kirja (kansio) kun oli, maksoi siis vain yhden euron. Onneksi meillä on iso ullakko ja aittakin, johon voin roudata kaikenlaista kamaa.
Kuvassa on mukana aivoton matkavirkkuu. Aloitin nyt Cocoksesta laukun, todennäköisesti itselleni. Mukaan tarttui vähän liian pieni koukku, mutta tuleepahan tiivistä, eivät tavarat putoile rei´istä. Tietty vuorata voisi kyllä, jos jaksaisi.
Tässä vielä lähikuvaa:
Kyllä blogimiestä nauratti löytöni. Ihmeellinen on maailma!
Edittiä: Voe voe. Tunnustan. En ole iänkuuna päivänä pingottanut mitään. Höyryllä olen vain painellut. Ja olenpa tainnut tuota huivia painella hiukan liikaa, näyttää niin littanalta. On se luonnossa vähän pehmeämmän näköinen. Häpeää, punastuu.