Näin on blogini pyörähtänyt käyntiin. Kivaa on. Olen yllättänyt itseni osaamalla kaikenlaista, vaikka vielä on paljon opeteltavaa. Käsitöitä en vielä ole paljoakaan esitellyt. Kolme keskeneräistä on: omppuhuivi virolaisesta villasta loppusuoralla, haarukkapitsihuivi Austermannin Linosta vielä melko alkutekijöissään ja sitten vielä ruutuvirkkauksella verhoufo, jota hiukan olen yrittänyt tänä kesänä edistää. Kovin hidas olen tekemään. Valmiita vanhoja töitä kyllä on. Niitä voin esitellä, kunhan saan kameran korjattua. Nyt tuo kuvien ottaminen tökkii.

Tänään kävin kaupungissa. Itsekurini oli kohdallaan, sillä pystyin kiertämään kaukaa  viheliäisen ihanan lankakaupan, joka vie yleensä ison osan kaupunkireissubudjetistani. No, Anttilassa kyllä sattui silmiini kaksi kerää Cocosta - samaa, jota sain synttärilahjaksi. Ostin, jotta saan tehdyksi itselleni laukun. Kahvat on hankittu jo aikaisemmin. En tiedä, toteutuuko tänä kesänä vai joskus myöhemmin. Langat on valmiina, jos vaikka inspiraatio sattuisi joskus yllättämään.

Villavaara hiljenee pariksi päiväksi. Aamulla, kukonlaulun aikaan,  lähdemme (vain mies ja minä) Savoon. Ensin käymme ystävän ihanissa juhlissa, ja sieltä jatkamme toisen ystävän ja hänen miehensä kesämökille viettämään mukavaa viikonloppua.  On minulla siis muunkinlaisia ystäviä kuin aikaisemmassa postauksessa esitelty autotallissa pidettävä - ja nyt taitaa olla jo blogiystäviäkin.