...ja jokin muukin. Viime kesästä suunnitelmissa ollut indigovärjäys toteutui vihdoin. Mukana värjäämässä olivat Nirunaru ja Eija. Jälkikasvu uida puljasi tuntikausia Höytiäisessä äitien hääriessä noitakeitoksiensa parissa.
Meillä oli kaksi ohjetta indigovärjäykseen. Anna-Karoliina Tetrin ohje kirjasta Luonnonvärjäys toimi erinomaisesti. Tuloksena tasaisia sinisen eri sävyjä. Toinen, kyyppivärjäysnettiohje, jätti lopputuloksen välillä hiukan epätasaiseksi. Voi kyllä olla, että kattilaan nähden lankaa yhdellä kertaa oli liikaa. Värjäyksen epätasaisuus ei kyllä haittaa, koska valkeita laikkuja ei jäänyt, vaan tuloksena on pätkävärjätynomaiset sävyt. Osa värjättiin uudelleen, jolloin lopputulos oli ihan tasainen.
Indigokeitto ei näyttänyt kovin makoisalta.
Hapettumista oli hauska seurata. Väri muuttui kellanvihreästä siniseksi hetkessä. Vihreän sävyt jäivät viimeiseksi vyyhdin alapäähän, jossa lanka oli märempää.
Kun lanka oli kunnolla hapettunut, se pääsi etikkakylpyyn ja pesuun. Kokeilimme myös värjäystä santelipuulla. Santelipuu reagoi alkoholiin, joten näissä bileissä ei pärjätty ilman Sinolia.
Illan koittaessa saimme ihailla tuloksia vakikuvauspaikalla:
Tässä oikealla Villavaaraan jäävät Suomi-neidot:
Ja vielä lähikuvaa:
Kyllä värjääminen on sittä ihanaa. Vieläköhän tänä kesänä ehtisi...