Hiki on kyllä ihan kuvainnollista, enemmän tuntuu hartioissa lukuvuoden lopputohinat. Vielä olisi yhden luokan esseet, vuosikertomuksen tekoa, maaseuturetki seiskojen kanssa ja paljon muuta kivaa, ennen kuin suvivirsi kajahtaa. Pitäisiköhän alkaa opetella savolaisten laulun sanoja. Nolottaa, kun en muista sanoja. Oma maakuntalaulu sentään menisi vaikka takaperin. Vaikka suutanihan minä vain auon juhlissa ja teeskentelen laulamista. Laulunlahjoja kun ei ole suotu. Viikon kuluttua voi jo vietellä kissanpäiviä kuten Röntti.

Laitetaas toinenkin kuva, jossa näkyy meidän ihana piha.

Kyyneleitäkin on melkein vuodatettu. Keskimmäinen pakkailee viimeisiä tavaroitaan. Edessä on muutto kirkonkylälle rivariin. Kesätöitä on muutama viikko. Abivuosi on edessä, ja löysemmän lukujärjestyksen myötä tytär joutuisi odottelemaan tuntikausia koululla, jos ei muuttaisi lähemmäs. Tänne Villavaaraan jää nyt sitten blogiMiehen lisäksi seurakseni vain blogiLapsi Pietu, 9v. Esikoista onneksi näkee nyt vähän useammin, kun tämä on työharjoittelussa Joensuussa, muutenhan hän opiskelee Kuopiossa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin Villavaarasta. Nyt kahville ja tuoreelle raparperipiirakalle!