Villavaarassa aletaan palailla
pikkuhiljaa arkeen. Sataa sataa ropisee. Eilen ei sentään satanut (ihan
pieniä kuuroja ei lasketa), mutta pohjoistuuli vähensi huomattavasti
juhlavieraiden istuskelua ulkona. Pikaisen laskutoimituksen mukaan
meitä oli täällä 64 juhlijaa, joista kahdeksan alle kymmenvuotiaita.
Rippilapsia oli siis kaksi - oma tyttäreni ja kummityttöni. Molemmat
olivat suloisia (ja ovat vieläkin). Vieraina oli neljää eri sukua ja
paljon rippilasten ystäviä. Kaikkia vieraita en tuntenut, mutta
yllättävän hyvin kaikki sujui. Hyvin sujuivat myös järjestelyt
ex-mieheni siskon kanssa. Perjantai-iltana ja lauantaina oli suurena
apuna myös esikoinen meidän ja rippilasten lisäksi. Hän hoiteli mm.
kakkujen koristelun.
Nyt on mukava olla. Talo on siivottu ja täynnä kukkia. Ruokaakin jäi sen verran yli, ettei tänään tarvitse vaivautua ruoanlaittoon. Kakkuja ja pullaakin on, joten nyt olisi hyvä päivä piipahtaa meillä kylässä.
Käsityökoppa on kaiveltava esiin viimeistään illalla, kun on Langattarien tapaaminen. Jos siis olet Outokummun seudulla, Maijan mattopirtissä neulotaan kuudelta.
Nyt on mukava olla. Talo on siivottu ja täynnä kukkia. Ruokaakin jäi sen verran yli, ettei tänään tarvitse vaivautua ruoanlaittoon. Kakkuja ja pullaakin on, joten nyt olisi hyvä päivä piipahtaa meillä kylässä.
Käsityökoppa on kaiveltava esiin viimeistään illalla, kun on Langattarien tapaaminen. Jos siis olet Outokummun seudulla, Maijan mattopirtissä neulotaan kuudelta.