Nyt
on pakko pärräyttöö ihan oman muakunnan kielellä, on niin mukava olla
kotona. Ei sitä tarvihe kauvan poissa olla, kuj jo kottiisa ossoo
arvostoo. Vuan mukavapa tuo ol hotellissai köllöttöö.
Osotteet on tiijossa arvonnan osalta. Nyt vuan pitäs pähkäillä, jotta mitä sitä ossoo mualimalle lähetellä. Alakuviikosta varmasti jottain postiin tyrkkeen.
Arvatkeepa, mitä tarttu matkalta mukkaan! No, ensinnäi ulukomuan murteella opus, jossa esitellään kaiken mualiman tilikkutöitä. Aika halavala sain, en mie muute ois moista ehken ostanu - van tuntuu tuo ihan mielenkiintone olevan. Enne sitä kait lukkoo ku selekääsä ottaa.
Toine kirjaostos ol
Eikka Leikan runokirja. Ihan käytiin sellasissa maisemissa, jossa Eikka
ol syntyny ja lapsuutesa viettäny. Olpa siinä samassa kylässä kirkko,
jossa ol aika huluppeita mualauksia. Ol ollu aikonaan niin hirmune kuva
helevetistä, jotta piiloon ol pitäny mualata alaosa, kun ei naisväki ja
alaikäset ollu uskaltanu herran huoneeseen astuu.
Voe tokkiisa. Löysihäm mie yhen lankakaupankii. Jottai sieltä mukkaan hinku. Kuiskailivat miulle, jotta meistä tulis niin nätti salomoninsolomuhuivi jotta, varsinnii jos tärräyttäs sekkaan tuollasta hoppeista lankoo. Kun hoppeelangan nimi on Madeira, pakkoha se ol mukkaan ottoo, myö ku miehen kanssa oltii Mateiralla hiämatkalla aikonnaan. Mieskii ol lomatunnelmissa, ei yhtään marmattanu ostoksista. (Varmaan siks ku sai jiähä tirsoille hotellille, eikä tarvinnu miun kanssa laukata kaupungilla.)
Tuo kamera vuan
ottaa piähän, kun se putki ei taho toimii - jumittaa ja jumittaa.
Pittää ostoo uus ja parempi, kuha ruppee tili tuas juoksemmaa. Tai
voiha sitä koittoo, jos sais korjattuu. Syksyllä se on ostettu, ei oo
iällä pilattu, ei vuan vakkuutus taija korvata lattiaan kojjauttamista.
Vuan nyt mie lopetan. Taijan lähtee huarukka(pitsi)hommiin. Pitäs suaha entinen työ valamiiks, jotta uutta piäsis koittammaan. Hyvvee yötä. Ens kerralla mie taijan siirtyy siistiin virkakieleen, jotta teijän ois helepompi lukkee.
Osotteet on tiijossa arvonnan osalta. Nyt vuan pitäs pähkäillä, jotta mitä sitä ossoo mualimalle lähetellä. Alakuviikosta varmasti jottain postiin tyrkkeen.
Arvatkeepa, mitä tarttu matkalta mukkaan! No, ensinnäi ulukomuan murteella opus, jossa esitellään kaiken mualiman tilikkutöitä. Aika halavala sain, en mie muute ois moista ehken ostanu - van tuntuu tuo ihan mielenkiintone olevan. Enne sitä kait lukkoo ku selekääsä ottaa.
Voe tokkiisa. Löysihäm mie yhen lankakaupankii. Jottai sieltä mukkaan hinku. Kuiskailivat miulle, jotta meistä tulis niin nätti salomoninsolomuhuivi jotta, varsinnii jos tärräyttäs sekkaan tuollasta hoppeista lankoo. Kun hoppeelangan nimi on Madeira, pakkoha se ol mukkaan ottoo, myö ku miehen kanssa oltii Mateiralla hiämatkalla aikonnaan. Mieskii ol lomatunnelmissa, ei yhtään marmattanu ostoksista. (Varmaan siks ku sai jiähä tirsoille hotellille, eikä tarvinnu miun kanssa laukata kaupungilla.)
Vuan nyt mie lopetan. Taijan lähtee huarukka(pitsi)hommiin. Pitäs suaha entinen työ valamiiks, jotta uutta piäsis koittammaan. Hyvvee yötä. Ens kerralla mie taijan siirtyy siistiin virkakieleen, jotta teijän ois helepompi lukkee.
